Kylien historia
Keiteleen, Ylä-Keiteleen, Koliman, Alvajärven, Kivijärven ja Vuosjärven alueen ympäristöseudut olivat ehkä jo 1000-luvulta lähtien Hämeen talojen erämaina. Päijännettä myöten ja sen yläpuolisten vesireittien kautta kulku näille erämaille oli verrattain helppoa. Erämaat olivat Hämeen talojen omaisuutta. Koliman ja Keiteleen välinen koskireitti on ollut kulkuväylä ja kalastuspaikka niin kauan kuin ihmiset ovat tienoilla liikkuneet. Ruotsin ja Novgorodin välillä jaettiin raja ensimmäisen kerran vuonna 1323 ja tämä Pähkinäsaaren rauhan raja sivusi nykyisen Viitasaaren aluetta. Pähkinänsaaren rajasta tehtiin sopimuskirja, jossa yhtenä rajapaikkana mainitaan Kolumakoski. Tutkijat ovat selvittäneet sen tarkoittavan Koliman koskea eli nykyistä Kärnän koskea.
Rautalammin emäpitäjään kuuluneet nykyiset kyläkunnat Pasalasta ja Viitakankaalta on tunnettu emäpitäjässä Kolimana ja ne ovat edustaneet pohjoisinta nurkkakuntaa pitäjässään. Kalastukseen oli erinomaiset mahdollisuudet. Kolima ja Keitele ovat olleet runsaskalaisimpia vesiä koko maassa. Vesistöreittien varrelle noussut erämaja tai savutupa onkin ollut ensimmäinen asuinpaikka Pasalassa. Tärkeää on ollut metsästys- ja kalastusoikeuksien nautinta. Kun maa on nähty otolliseksi viljelyyn, on paikalle jääty pysyvästi. Pasalaan verrattuna Viitakangas on asutettu myöhemmin, koska maat ovat olleet viljelyn kannalta työteliäämmät ja karut. Maata viljeltiin kaskeamalla. Tulevissa Viitasaaren kylissä kukaan ei ollut toista olennaisesti rikkaampi, mutta muutamat erottuivat joukosta selvästi. Tuntuvasti tavanomaista varakkaampi oli Koliman Jussi Varis, kertoo Vanha Viitasaaren Historia.
Kun pitäjän väkiluku kasvoi nopeasti 1700-luvun lopulta alkaen, syntyi luonnollinen tarve viljellyn maa-alan lisäämiseksi, ja kun tämä yhtyi tiedon edistymiseen maanviljelysasioissa, tie uudistuksille oli avoin. Viitasaarella oli raivauskelpoisia soita runsaasti. Ahkerat suonraivaajat palkittiin. Viitasaarella ensimmäisenä palkinnon sai v. 1841 Lauri Niskanen Koliman Kuhalan tilalta.
Vanhimpia Koliman taloja ovat olleet mm. Varis, Kuhala, Purala, Pietilä, Pasala, Kokkonen (Kokkola) ja Kumpumäki. Näihin voidaan lisätä isonjaon aikaisia taloja lisäksi Kyminaho, Uusivalkama ja Läkämäki. Vesi- ja tuulivoiman aikaan Pasalassakin oli myllyjä, joiden osuuksia oli taloissa. Suurin osa myllyistä on ollut puromyllyjä.
Perinteitä kunnioitetaan kyläkunnilla melko uskollisesti, sillä tervaa poltetaan harrastusmielessä vieläkin Viitakankaalla. Pasala on myös maakunnallisesti arvokata kulttuurimaisema-aluetta. Alueella on edustavia perinteisiä pihapiirejä, joita Suomen museovirasto on asettanut suojelun kohteeksi.Pasalan huvilatyyppinen entinen koulu on 1890-luvulta. Kylätien varrella sijaitsee maamiesseuran talo, joka edustaa 1920-1930-luvun jyrkkäkattoista seurantalotyyppiä.