Porthanin syntymästä 280 vuotta – dokumentti televisiossa ja perjantaina 8.11. seppeleenlasku patsaalle

Julkaistu 05.11.2019

Maalaus Porthanista
”Mies on ollut, mies on mennyt! Ah! Kuin rintan ahdistuupi!”, Jaakko Juteini riimitteli Porthan-muistorunossaan vuonna 1804 – suomeksi. (Kuva: Johan Erik Hedberg: Henrik Gabriel Porthan, 1799)

Suomen historian isä Henrik Gabriel Porthanin syntymästä tulee perjantaina 8.11.2019 täyteen 280 vuotta. Viitasaarella 1739 syntynyt Porthan oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.

Hänen mukaansa Viitasaarella on nimetty Porthanin puisto, joka sijaitsee aivan keskustassa. Kirkkoherran perheeseen syntyneen Porthanin synnyinkoti oli paikalla, jossa puisto, Porthanin muistomerkki ja patsas ovat. Viitasaari-Seura järjestää muistohetken seppeleenlaskuineen perjantaina 8.11.2019 klo 13. Tarkemmat tiedot Menoinfon tapahtumasta.

Esa Sironen on kirjoittanut Porthanista, hänen kunniakseen aiemmin järjestetyistä juhlista sekä viitasaarelaissyntyisen miehen merkityksestä kansa- ja peruskoululle tekstin, joka on luettavissa alla. Sironen on jyväskyläläinen dokumenttiohjaaja, jonka elokuva ”Porthanin perintö” esitetään AlfaTV-kanavalla tiistaina 5.11. klo 19 ja ja 7.11. klo 22.

Jyväskylän seminaarissa opeteltiin koulujuhlia

Henrik Gabriel Porthanin tytöt ja pojat

”Tiedätkö että nyt tulee tuo Porthanin päivä 9. päivänä tulevassa kuussa”, seminaarilainen Axel Almqvist kirjoitti neiti Maria Smedbergille. Kirje on päivätty lokakuussa 1875, ja jatkuu: ”me olemme taasen täällä hommanneet näytelmää siksi päiväksi”.

– Tuona vuosikymmenenä etsittiin innokkaasti sellaisia henkilöitä Suomen historiasta, joiden kautta voitaisiin tuoda esille kansallista kulttuuria, Jyväskylän yliopiston museopäällikkö Pirjo Vuorinen esittelee kauniskäsialaista kellastunutta kirjettä.

Jyväskylän opettajaseminaarissa oli pantu merkille ensimmäinen kansallinen suurmiehemme ja hänen syntymäpäivänsä.

Vuotuisiin Porthan-juhliin kutsuttiin myös kaupunkilaisia. Niinpä marraskuussa 1878 paikallinen Päijänne-lehti omisti juhlalle koko etusivunsa. Sen mukaan ”oli kansaa kaupungista rientänyt enempi kuin seminaarin voimistelusaliin mahtuikaan”.

Porthanin painokuva oli seppelöity ja musiikin lehtori Carl Hagfors johti kuoroja. Pianosoitantoa ”toimittivat muutamat kaupungin vallasnaiset taitavasti”. Seminaarilaiset itse esittivät ”taidelausuntona” omien runoniekkojensa säkeitä.

Muun muassa Isa Asp teroitti aiheen parissa kynäänsä.

– Ne olivat seminaarilaisille tärkeitä tilaisuuksia, joissa opittiin juhlaperinnettä. Kun sitten lähdettiin omaan kouluun opettamaan, seminaarin juhlissa oli nähty ja kuultu millainen voi parhaimmillaan olla tällainen pieni kansanjuhla.

Pirjo Vuorinen lukee kirjaa
Jyväskylän seminaari on lenkki siinä pitkässä ketjussa, jossa suomalaisia on opetettu järjestämään juhlia, Pirjo Vuorinen kertoo. (Kuva Esa Sironen)

Mikä mies Porthan oli?

Porthan syntyi Viitasaaren pappilassa vuonna 1739 ja kuoli Turun akatemian professorina vuonna 1804. Suomessa on nämä kaksi kaupunkia, joista löytyy Porthanin puisto ja patsas.

Matti Klingen kiteytyksen mukaan Porthan oli ”suuri suomalainen, uskollinen ruotsalainen ja vakaumuksellinen eurooppalainen”. Porthan keräsi likimain ensimmäisenä suomalaisena kansanrunoja ja murresanoja, keksi lintujen nimiä, kuten kottaraisen ja palokärjen. Myös keijukainen, mökkiläinen ja umpisuomalainen ovat Porthanin kirjakieleen tuomia sanoja.

Toukokuussa 1864 Turussa paljastettiin Porthanin Roomassa muotoiltu ja Münchenissä valettu patsas. Se oli maamme ensimmäinen kansallismonumentti, jonka vihkiäisissä juhlapuheen piti itse Elias Lönnrot.

Sekään ei riittänyt hälventämään maallisen ihmisen näköispatsaan joillakin tahoilla herättämää närää. Illan hämyssä patsaalla pidettiin kissannaukujaiset.

Viitasaarelle pystytettiin 1800-luvulla muistokivi, jonka äärellä puhuja valisti monisatapäistä kuulijakuntaa. ”Porthan oli se mies, joka ensiksi nosti sitä tietämättömyyden huntua, johon Suomen entisyys oli verhottu.”

Ryhmäkuva Jyväskylän seminaarilaisista
Jyväskylän seminaarilaisia 1870-luvulta. Edessä vasemmalla Aina Topelius, kuuluisan isän tytär, hänen vieressään tekstissä mainitun Maria Smedbergin sisar Elisabeth. (Jyväskylän yliopiston tiedemuseo)

Kuohuja ajassa

Porthanin syntymäpäivää pitää Turun yliopiston ylioppilaskunta vuosipäivänään. Sitä juhlistaa lippukulkue patsaalle, jossa kuoro perinteisesti esittää ”Gaudeamus igitur” -ylistyksen yliopistolle ja nuoruudelle.

Samana päivänä myös Pohjalainen osakunta Helsingissä on vuodesta 1839 lähtien viettänyt vuosijuhlaansa. ”Sadan vuoden kuluttua tämä juhla on kenties elävä hämäränä perimätietona”, Fredrik Cygnaeus ennusti nimihenkilön syntymän 100-vuotistunnelmissa.

Juhlan merkittävyys on tunnistettavissa. Topelius luki siellä tutkielmansa ”Onko Suomen kansalla historiaa?” ja Runebergin ”Maamme” laulettiin siellä ensi kerran vuonna 1846. Runon oli tuoreeltaan säveltänyt muuan Ehrström.

Osakunta oli välillä keisarin kieltämä, ja aika oli muutoinkin kuohuva. Maljoja nostettiin niin ”demokraattiselle Suomelle” (O. Donner) kuin ”aristokratialle” (F. Cygnaeus). Kun juhlassa lähestyttiin puolta yötä, lasit täytettiin seuraavan päivän sankarille Martti Lutherille.

Väentungosta Viitasaarella

Vanha piirroskuva Jyväskylän seminaarista
Jyväskylään perustettiin 1800-luvulla maamme ensimmäinen suomenkielinen opettajaseminaari, joka loi monia kansakoulujen kautta ympäri maan levinneitä perinteitä. (Jyväskylän yliopiston tiedemuseo).

Kului toiset sata vuotta, ja se tarkoitti, että elettiin talvisotaa edeltävää rauhan kesää. Viitasaarella se huipentui Porthan-juhliin, joista muodostui ehkä suurimmat koskaan lajissaan maassamme.

”Sadoittain oli henkilö-, kuorma- ja omnibussiautoja liikkeellä varhaisesta aamusta iltamyöhään”, Viitasaaren seutu kirjoitti palstojaan säästämättä.

Tilaisuuden alkaessa juhlapuiston istumapaikat olivat täynnä ja ”koko lähitienoo mustana yleisöä. Maantien tienoo aina kääntösillalle asti oli yleisön täyttämä, samoin kuin puistoa vastapäätä oleva pappilan heinäpeltokin. Arvion mukaan oli yleisöä päiväjuhlaa seuraamassa 6000–7000 henkilöä.”

Juhlaesitelmän piti Turun yliopiston rehtori Einar V. Juva. Jyväskylän seminaarista tervehdyksen toi tohtori Sakari Kuusi.

Kuinka säkenöiviä puheet olivat, sitä emme tiedä. Mutta ainakin Juha Hurme on tuottanut Niemi-kirjaansa sivukaupalla eloisaa tarinaa Suomen historian isästä. ”Hänen pähkäilyjensä tuloksena alkoi laajemmissakin piireissä itää aatos niemeläisistä omana erillisenä kansakuntana.”

Opettaja osasi

Ryhmäkuva viitasaarelaisista
Viitasaaren yhteiskoulun 1960-luvun oppilaita ja opettaja kokoontuneina sikäläiseen Porthanin puistoon. (Kuva Raimo Suihkonen)

Klingen sanoin Porthanista jäi syvä jälki ”Suomen sivistämisen historiaan”. Siitä todistaa jyväskyläläistynyt Raimo Suihkonen. Viitasaaren yhteiskoulussa näet leikkautuivat Porthan-kultin akateemiset ja seminaarilähtöiset pitkät linjat.

– Meillä 1950–1960-luvun koululaisilla oli tapana kokoontua historian opettajamme Veikko Meriojan johdolla Porthanin muistokiven äärelle kuulemaan luentoa Porthanin perinnöstä, Suihkonen muistelee.

Kun tämä tapahtuu koko oppikoulun ajan, niin kyllä siitä jonkinmoisen rokotuksen saa.

– Parikymmentä vuotta sitten me ”Porthanin pojat” eri puolilla Suomea päätimme alkaa kokoontua Porthanin syntymäpäivänä muistelemaan kouluamme ja sitä rikasta perintöä jonka olemme Porthanilta saaneet.

Esa Sironen

Takaisin uutisiin

Hae sivustolta